Yritin eilen keskustella ongelmistani kahden ystäväni, kahden sinkkumiehen kanssa. Oletin saavani heiltä tukea ja palautetta. Olin väärässä ja se oli aika moinen pettymys. Heiltä ei herunut sympatiaa; heidän mielestään asiani ovat hyvin kun kerran minulla on naisia jotka ovat minusta kiinnostuneita. Heillä kummallakaan ei tällä hetkellä tietääkseni ole mitään aktiviteetti naisten kanssa, joten ehkä he ovat hieman kateellisia tilanteelleni. Mutta minun näkökulmasta minun ongelmani on samanlainen kuin heidän: en voi saada naista jota haluan. Toki minulla on mahdollisuus tehdä erillaisia valintoja, voisin pitää hauskaa jonkun naisen kanssa, mutta samalla tiedän etten voi. Se ei ole mahdollista, koska moraalini ei kestä sellaista ratkaisua. Eli oikeasti olen samassa veneessä heidän kanssaan.
Mikä minusta on vielä surullisempaa on että minusta ystävien tulisi tukea toisiaan kaikenlaisissa tilanteissa. Minulla on akuutti dilemma, en saa öisin nukutuksi kun pohdin näitä asioita. Vaikka minun tilanteeni on jossain mielessä parempi kuin heidän, on minulla silti ongelma. Heidän ymmärryksen puute oli kovin turhauttavaa, enkä oikein tiedä miten siihen suhtautuisin.