Ymmärsin vastikään erään ongelman. Kaipaan naista joka ymmärtäisi minua, jolla olisi kiinnostunut suurinpiirtein samoista asioista kuin minä ja olisi taidollisesti ja älyllisesti samalla tasolla. Eli hänen pitäisi olla palavan kiinnostunut musiikista, taiteista ja filosofiastia, hänen pitäisi olla innostunut liikunnasta/urheilusta ja hänen pitäisi edes jossain määrin ymmärtää tieteitä. Ylipäätään asenteen pitäisi olla innostunut ja kiinnostunut vähän kaikesta.

Ongelma on en usko, että kukaan muu kuin minä on kiinnostunut juuri niistä aloja joista minä olen erityisen kiinnostunut. Ei ole olemassa toista minun kaltaista ihmistä. Olemme kaikki ainutlaatuisia.

Jos vaadin, että naisella on samat ominaisuudet kuin minulla (+kauneus), niin olennaisesti vaadin että tämä nainen olisi samanlainen kuin minä. Olen rakastunut mielessäni omaan kopiooni, tai oikeastaan, olen rakastunut omaan itseeni. Kaipaan lähelleni toisen itseni. Ööö?

Samalla järkeni väittää vastaan. Useimmissa pitkään kestävissä parisuhteissa kummatkin osapuolet ovat aika lailla samankaltaisia (vaikka poikkeuksiakin on). He ovat kiinnostuneet samantyyppisistä asioista ja siksi ymmärtävät toisiaan.Näin syntyy se ystävyys joka on parisuhteen perusta (tai näin olen kirjoista lukenut. Kirjoista ei tietysti opi elämään parisuhteessa, mutta siitä voi olla apua). Eli on vain hyväksi että toinen on jossain määrin samankaltainen kuin itse.

On siis kyse vain määrästä. Kuinka paljon puolison pitäisi muistuttaa minua? Eli kuinka paljon rakastan itseäni?