Neiti J jäi taakse alkuviikosta. Sain hänet ymmärtämään että meistä ei nyt tulisi pariskuntaa, ainakaan tällä hetkellä, ja onnistuin siinä sillä tavalla, että uskon että hän ei ollut kovin loukkaantunut. Minusta se on tärkeää. Vaikka minä en juurikaan ollut hänestä kiinnostunut, on tärkeää että voin erkaantua hänestä ilman että hän loukkaantuu. Enhän kuitenkaan halua tietentahtoen loukata ketään.

Tänään tapasin Neiti U:n. Tapaaminen oli mukava ja juttelimme monesta asiasta, mutta tavallaan onnellisesti tässä ei ollut paineita mihinkään sen enempään. Varmaan me vielä tapaamme, voisin kutsua hänet vaikka bileisiin jos sellaiset järjestäisin lähiaikoina, mutta sen aktiivisempiaa "juttua" ei nyt olla hakemassa. Ja hyvä näin. Olen oikein tyytyväinen tilanteeseen.

Joten jäljellä jää oikeastaan vain se grand-prize, Neiti I. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä. Kohta hänet tapaan.