En saanut unta joten nousin keskellä yötä kirjoittelemaan. Pohdin tässä suhdettani Neiti D:hen. Olemme tavanneet "silleen" kolme-neljä kertaa ja homma alkaa asettumaan "tapailu"-statukseen. Itse en ole kuitenkaan kovin vakuuttunut suhteen kestävyydestä. Small-talk sujuu hyvin ja juttua riittää, mutta se on aika pintapuolista. Jos teen pidempään töitä ja alustan asian hyvin, voin vähitellen viedä keskustelun hieman syvällisempiin asioihin, mutta yleensä puheenaiheet ovat arkipäiväisiä. Ja häneltä en saa mitään tukea näihin pyrkimyksiin syvällisten asioiden pohtimisesta. Ei siten että Neiti D:llä ei olisi tähän kapasiteettia, mutta kun hänellä ei tunnu löytyvän intressiä pohdiskella asioita. Minä taas olen mitä suurimmissa määrin pohdiskeleva tyyppi.

No, kun en sitten ole aivan satavarma tästä suhteesta, olen tuntenut tarvetta ottaa rauhallisesti ja pitää hieman etäisyyttä. Tästä on ollut seurauksena esimerkiksi, että jos hän kysyy minulta tekstiviestitse että voisimmeko tavata tänään tai huomenna, vastaan täysin asiallisesti listaamalla tulevat menot ja milloin sopisi. Jälkeenpäin havahduin kuinka tylyjä viestini ovat. Ei merkkiäkään innostuksesta tai ystävällisyydestä - pelkkää asiaa.

Tämä ei nyt mitenkään mullistavan iso asia ole, mutta yhtäkkiä tajusin miten helposti se lähtee liikkeelle, tuo molemminpuolinen tylytys. Jos minulla on pieni ongelma alan hieman vältellä häntä olemalla hieman tyly, vastaa hän tietysti pian samalla mitalla. Tämän jälkeen minulla onkin täysi syy olla oikeasti tyly ja kierre on saatu aikaiseksi. Aikuisempiakin toimintatapoja voisi tietysti harrastaa.

Olen nyt pohtinut missä vaiheessa minun pitäisi tästä hänen kanssaan puhua, ja miten paljon hänelle kerron? En voi sanoa hänelle että "oletpas sinä tyhmä", vaan se pitää jotenkin pukea asialliseen muotoon mutta siten että siitä ymmärtää ongelman. Eli ongelma on suurelta osin se, että mielipiteeni hänestä on loukkaava, mutta silti pitäisi jotenkin rakentavasti pystyä asiasta keskustelemaan hänen kanssaan. Pitäisi osata ilmaista itseään siten ettei ole loukkaava, että hän osaa ottaa asian asiana ja hänen vikansa ominaisuuksina. Siinäpä onkin sitten ongelma.