Soitin eilen töiden jälkeen Neiti I:n kännykkään. Meni vastaajaan. Illalla myöhään tuli viesti jossa oli kovasti selityksiä ja lupaus kirjoittaa huomenna meiliä (eli tänään). Enpä tiedä. En oikein jaksa uskoa.
En jäänyt jännittämään tuleeko se vastaus, vaan tein viimeisen siirtoni ja kirjoitin hänelle itse kirjeen sähköpostitse. Kerroin olennaisesti kaikki samat asiat kuin olen tännekin kirjoittanut, eli tarinan historian, kuinka hänen uusi suhteensa minua kirpaisi ja nyt tämä jälkihässäkkä, kun hän ei vastaa minulle. Kirjeestä tuli hieno taideteos. Jokainen lause, jokainen sana on kohdallaan. Hieman liian pitkä siitä ehkä tuli, mutta täydellinen ei voi olla.
Saa nähdä miten se ystävyys tästä selviää, vai selviääkö. Itse olen aika kyllästynyt. Ei ystäviä tällä tavoin kohdella. Kyllä ystävien avunpyynnöt ansaitsevat vastauksen. Toisaalta pitäisi antaa anteeksi, mutta se on vaikeaa. Se edellyttää myös jotain anteeksiannon vastaanottajalta. Hänen pitäisi kai ymmärtää miten hän on minua loukannut.