Aloitin tämän blogin marraskuussa pitkähköllä kirjoituksella jossa oli osallisena 5 eri naista. Heistä kaksi on hävinnyt pois pelistä, mutta samalla kaksi on tullut kuvaan lisää. Ja jotenkin on sellainen tunne kuin olisin palannut täsämälleen samaan tilanteeseen kuin missä olin silloin marraskuussa, eli olen palannut kaaokseen. Tämä kaaos jotenkin vain syntyy ympärilleni, vaikka teen parhaani elääkseni oikein ja rehellisesti, kaikkia osapuolia kunnioittaen.

Jos kuitenkin palaamme ajassa hetken taaksepäin. Tammikuun aikana olen tapaillut Neiti D:tä. Se on ollut ihan kivaa, mutta emme ole oikein päässeet niin hyvin synkkaan, ikäänkuin samalle taajuudelle, kuin olisin halunnut. Tästä syystä päätin ottaa suhteessa lopputilin. Päätöksen tein lähes kolme viikkoa sitten, mutta koska en ole tavannut häntä tänä aikana, en ole sitä pystynyt hänelle kertomaan. Hän on myös ollut ulkomailla, joten erossa oleminen on ollut tavallaan luonnollista. Huomenna kuitenkin tapaan hänet ja voin kertoa asioiden laidan.

Siinä vaiheessa kun olin tehnyt päätöksen erota Neiti D:stä, ajattelin että aika olisi vihdoin kypsä käydä asioita läpi exäni, Neti T:n kanssa. Sovin tapaamisen kahden viikon päähän (eli viime perjantaiksi), jotta suhteeni Neiti D:hen olisi varmasti loppu ja voisin puhua Neiti T:lle riippumattomana vanhoista kuvioista. Ajattelin jotenkin että myös paluu siiheen suhteeseen olisi mahdollista. No, en sitten kuitenkaan ollut pytstynyt virallisesti lopettamaan suhdetta Neiti D:hen, kun jo tapasin Neiti T:n ja siitä omatunto kolkuttaa kumeasti. Kun vielä päädyin, täysin suunnittelemattomasti Neiti T:n luokse yöksi, on oloni varsin huono.

Eikä siinä vielä kaikki! Tänään olin erään ystäväni kotibileissä, jossa oli paikalla myös Neiti N, joka välillä oli varattu, mutta on ollut minusta aina kiinnostunut. Lisäksi siellä oli eräs mukava Neiti A, jota en ennestään tuntenut, mutta jonka kanssa flirttailin. Huomaan, että flirttailen kaikkien naisten kanssa vaikka se ei ole lainkaan tarkoitukseni. Se on vain eräänlainen tottumus, josta on vaikea päästä eroon.

Illan kruununa oli Neiti I, joka oli sen marraskuisen sopan kohokohta. Olin silloin hyvin kiinnostunut Neiti I:stä, ja tarjolla olisi ollut monenmoista toistenlaista naista, mutta koska en voinut saada Neiti I:tä, ei mikään tuntunut miltään. Neiti I oli silloin juuri marraskuussa löytänyt uuden miehen johon hän oli kovasti ihastunut, ja se riipaisi minua aika kovasti. Tänään Neiti I kertoi minulle että he ovat eronneet ja hän on taas onnellisesti sinkku. Vahingosta viisastuneena tiedän että Neiti I ei välttämättä ole minulle se oikea eikä hänkään välttämättä ole minusta kiinnostunut, mutta samalla tiedän että hänessä on sitä jotakin sähäkyyttä, jota olen kaivannut.

Tätä minun ei olisi tarvinnut tietää. Olisi ollut täysin onnellinen, jos olisin saanut rakentaa Neiti T:hen suhdetta, joka olisi voinut toimia tai sitten se ei olisi toiminut. Mutta nyt kun Neiti I on vapaana, jo pelkkä se tuulahdus siitä mikä voisi olla, saa minut epäilemään että Neiti T on sittenkin väärä.

Pahinta tässä on se että olen juuri eilen ilmoittanut T:lle että voisimme sittenkin ehkä palata yhteen ja heti tämän jälkeen havaitsen että minun first-choice onkin vapaana. Se etten ole vielä kunnolla purkanut siteitä Neiti D:hen pahentaa asiaa merkittävästi.

Olen kaaoksessa. Vituttaa. En halua, en jaksa enää. Haluaisin vain pois. Haluaisin vain että olisi mies ja nainen, ja he rakastaisivat toisiaan. Kaikki tämä muu on turhaa.